Blogi

Keskustelualoite edukunnassa: Lapsen asema huoltajien riitatilanteissa17.6.2013 09:28

Eduskunnan puhemiehelle

Suomessa avioero koskettaa vuosittain n. 30 000:ta lasta. Vaikka vanhempien ero on lapselle ikävä asia, se ei kuitenkaan ole maailmanloppu, jos vanhemmat haluavat lapsen parasta eron jälkeen. Pääosin lapsi asuu eron jälkeen ns. lähihuoltajan luona ja tapaa toista vanhempaansa. Suomessa lapsi voi olla kirjoilla vain toisen vanhemman luona. Tapaajavanhemman eli etävanhemman yhteys lapseen määrittyy sovitun tai käräjillä tuomitun huoltomuodon ja tapaamissopimuksen perusteella. Tapaamissopimuksen tarkoitus on tehdä lapsen suhteesta molempiin vanhempiinsa varma ja ennakoitava. Sen tarkoitus yleensä ei ole rajoittaa etävanhemman yhteyttä lapseen.

Lähihuoltaja on valta-asemassa, ja hän voi halutessaan estää lapsen yhteyden etävanhempaan sopimuksesta huolimatta. Lapsi ei voi itse vaikuttaa sopimuksen sisältöön. Lapsi ei pysty eikä uskalla vastustaa lähihuoltajan tahtoa vieraannuttamistilanteissa. Laki itsessään ei tunne käsitettä "vieraannuttaminen", vaikka käytännössä sitä kuitenkin esiintyy.

Vieraannuttamisella tarkoitetaan tilannetta, jossa lapsi saa vanhemmaltaan jatkuvaa, yksipuolista ja kielteistä tietoa toisesta vanhemmastaan, jolloin lapsi alkaa hylkiä toista vanhempaansa. Vieraannuttaminen voi olla tahallista tai tahatonta, mutta molemmissa tapauksissa se on lapseen kohdistuvaa henkistä väkivaltaa. Usein tilanteeseen liittyy tapaamisten ja yhteyksien järjestelmällinen estäminen. Vaikka vieraannuttamisen todellisuus on jo Suomessakin tunnustettu, eivät laki ja oikeuskäytäntö tunnista vieraannuttamista lapsen edun ja oikeuden vastaisena tekona. Ilman tätä tunnistamista ei sosiaalipuolella tai lainkäyttäjällä ole mahdollisuutta puuttua asiaan, joka pahimmillaan aiheuttaa lapselle fyysiseen väkivaltaan verrattavia pelko- ja ahdistustiloja.

Lastensuojelulaki sekä laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta perustuvat lapsen oikeuksien ja etujen toteuttamiseen. Huoltoriidan oikeuskäytännössä oikeus ja etu eivät kuitenkaan aina ole yhtäläisiä. Esimerkiksi tuomioistuinten antamista ratkaisusta on pääteltävissä, että käräjille edenneen riidan nopea lopettaminen on lapsen etu. Vaillinaisella näytöllä ja nopeilla ratkaisuilla ei kuitenkaan toteuteta lapsen oikeudenmukaista etujen suojelua. Lapsen oikeuksia rikkomalla saavutettu valta-asema lapseen voidaan oikeuden päätöksellä vahvistaa jatkuvaksi nojaten vakiintuneisiin olosuhteisiin. Vanhemmuus tuo velvollisuuksia ja oikeuden olla mukana lasta koskevassa kasvatus- ja päätöksentekotyössä. Vaikka kyse onkin lapsen oikeudesta, on sen toteuttaminen vanhempien vastuulla. Jos vanhemmat eivät tähän yhdessä pysty, tulisi tuomarien ja sosiaalityöntekijöiden selvittää syyt yhteistyökyvyttömyyteen. Sosiaalipuolen resurssipula on todellinen asia, mutta ei peruste lapsen oikeusturvan toteuttamatta jättämiselle.

Lapsikaappaukset ovat yleistyneet. Globalisoituneessa Suomessakin solmitaan yhä enemmän eri maiden kansalaisten välisiä avioliittoja. Tällaisten liittojen päättyessä eroon vaikeutuu lapsen huoltajuudesta sopiminen. Maasta lähteminen liiton purkautumisen myötä on yleistä. Lapset saatetaan ottaa mukaan toisen vanhemman vastusteluista huolimatta, eikä lasten uusi kotimaa aina tunnusta lapsikaappausta, saati Suomessa tehtyä tapaamisoikeussopimusta. Lapsikaappaus on vapausrikos, vaikkei lapsi sitä itse sellaisena ymmärtäisikään. Lapsen oma-aloitteinen mahdollisuus palata tai tavata muualle jäänyttä vanhempaansa on käytännössä olematon.

Erilaisilla mittareilla mitattuna lasten pahoinvointi lisääntyy jatkuvasti. Pahoinvoivasta lapsesta ei kasva pärjäävää, itsenäistä ja tasapainoista aikuista. Aikuisiän ongelmat masentuneisuudesta ja epävarmuudesta aggressiivisuuteen perustuvat todistetusti lapsuuden kokemuksiin ja opittuihin käytösmalleihin. On tärkeää turvata lasten tasapainoinen kasvuympäristö aikuisiän sosiaalisten ongelmien ennalta ehkäisemiseksi.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että eduskunta käy ajankohtaiskeskustelun lasten hyvinvoinnista ja asemasta huoltajien ristiriitatilanteissa sekä yhteiskunnan valmiuksista ennalta ehkäisevään auttamiseen ja puuttumiseen.

Helsingissä 13 päivänä kesäkuuta 2013

Pauli Kiuru /kok 
Juho Eerola /ps 


Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 17.6.2013 09:29

Kirjoituksessa on 12 kommenttia

Hanna.K (17.6.2013 11:45)
Surullista on katsoa kun lapset kärsivät äidin vierraannuttamis käytöksestä. Ja sosiaalitoimi ei puutu kyseiseen asiaan vaikka selkeät merkit edellä mainittuun havaittavissa lapsien puheissa ja käytöksessä. Missä menee se raja että näihin tapauksiin puututaan? Olisiko heti puututtu jos lasten Isä harjoittaisi vastaavaa? Onko lapsille tapahduttava fyysisesti jotain pahaa ennen kuin huomataan että, kaikki ei ole ok.? Vieraannuttaja vanhemmille on saatava stoppi!!
Tuomas Pellonperä (17.6.2013 11:47)
Morjesta!

Täytyy lyhyesti kommentoida, että olen itse tukemassa teidän (Kiuru, Eerola) lakialoitteita koskien lapsiasioita. Lakiin pitää saada muutosta aikaan ja esimerkiksi vieraannuttaminen pitää saattaa rikoslain alaiseksi. Olen itse oikeustaistelussa ollut nyt kaksi vuotta oman lapseni etua tavoittelemassa. Tilanteessa käytiin oikeuskäsittely viime perjantaina ja päätöstä odotellaan. Kaikki todisteet vieraannuttamisesta ja jopa lapseni pahoinpitelystö sekä muuten kaltoinkohtelusta on esitetty tuomarille. Katsotaan miten käy. Vastapuolen todistajakertomuksissakin oli ristiriitoja. Odotan siis kauhunsekavin tuntein, että ymmärtääkö Suomen oikeusjärjestelmä omassa tapauksessani lapsen etua vai kaatuuko tämäkin juttu siihen, että vieraannuttamista ei ole laissa määritelty rangaistavaksi teoksi ja siitä ylipäänsä tiedetään liian vähän.
Jokatapauksessa hienoa, jos eduskunnassa käsitellään näitä asioita. Tämä ei suinkaan ole mikään marginaali-ilmiö, kuten lakivaliokunta on maininnut vastustaessaan näitä lakialoitteita. Kyseessä on pienet lapsemme, jotka ovat sijaiskärsijänä vanhempien erotilanteissa, kun toinen vanhemmista ei kykene yhteistyöhön.
Anne Tahvanainen (17.6.2013 11:57)
Totta joka sana. Ei ilman sanktionpelkoa ole yhdelläkään vieraannuttamista harjoittavalla syytä lopettaa sitä. Sanktion osalta asia on verrattavissa ylinopeuden ajamiseen, sillä siinä missä ylinopeutta ajava ei ajaessaan tunnista tekemisensä vääryyttä ja siitä sivullisille koituvaa haittaa sekä vaaraa ilman sakon pelkoa, ei vieraannuttajaakaan voi "valistamalla" saada käyttäytymistään lopettamaan. Ja koska usein, keskusteluyhteys on jo poikki tai huonosti toimiva vanhempien välillä, ei sellainen järkikeskustelu aina ole mahdollinen, vaikka kuinka hyvätahtoinen toinen osapuoli olisi. Senpä vuoksi on laadittava kohtuullinen ja lakialoitteiden mukainen sanktiojärjestelmä, joka sitten toimii ennaltaehkäisevänä tekijänä, siinä missä sakko ylinopeuden ajamisestakin. Kun on "pelko" siitä, että tietynlaisesta käyttäytymisestä saa rangaistuksen, käyttäytyy myös sitten niiden sallittujen rajojen mukaan, jotta rangaistusta ei saa. Huolimatta siitä, tajuaako siis todella tekonsa vääryyden. Kuten moni ylinopeutta ajavakin, ollaan ajamatta sakkouhan vuoksi- ei niinkään siksi, että se olisi turvallisuuden kannalta parasta.
Jaska (17.6.2013 12:23)
Takana kolmen vuoden verran oikeustaistelua eikä loppua näy. Takana on myös lukuisia sopimuksia, käräjäoikeuden päätöksiä ja määräyksiä sisältäen mm. suoria tuomioita vieraannuttavalle vanhemmalle. Siitä huolimatta en saa tavata lastani vain ja ainoastaan siitä syystä että lähivanhempi sen häneltä kieltää.

Tiedän siten oikeasti miksi laki tarvitaan kun olen nähnyt kuinka helppoa lapsen henkistä pahoinpitelyä on toteuttaa oikeuslaitoksen määrätietoisuudesta huolimatta.

Ajan pelaaminen mahdollistaa nykyisellään tilanteen jossa oikeusprosesseja pitkittämällä päästään tilanteeseen jossa "ei enää ole lapsen etu noudattaa lakia". Voidaan sanoa että tilanne on vakiintunut. Triviaali vertaus pahoinpitelystä joka kuukausia jatkuessaan voidaan todeta kuuluvan asiaan ja alunperin rangaistava teko muuttuukin siten rankaistavuuden estäväksi toimeksi.

Toivon sinulle Pauli voimaa ja päättäväisyyttä asian suhteen, väitän että vielä ei olla edes kolmenkymmenen kilometrin väliaikapisteellä. Ei siis mitään syytä löysätä ja keskeyttäminen on niille jotka eivät ole koskaan juosseet maaliin saakka.
HANNU TERÄVÄINEN (17.6.2013 16:44)
jep. vieraannuttaminen on miehen laillistettua pahoinpitelyä. siihen pitää puuttua ja sanktiolaki saatava ja nopeasti. NIMIMERKILLÄ: KOKEMUSTA ON !
Jyrki Risku (18.6.2013 00:14)
Erinomaista toimintaa!

Luotan siihen, että tätä taivalta ei luovuteta kesken, vaikka myös asiattomia buuauksia kuuluu reitinvarrelta.
Itse aion kannustaa jatkossakin ison joukon kanssa ja isoon ääneen! Maalissa odottaa käsittämättömän suuri joukko lapsia joille ei saa tuottaa pettymystä!
Timo-Heikki Mäkelä (18.6.2013 02:52)
Keskustelualoite on äärimmäisen hyvä ja tärkeä. Kyseessä on todennäköisesti koko Suomen oikeusjärjestelmän mustin aukko.Se on korjattava.

Keskustelussa on syytä ottaa VAKAVASTI esille myös viranomaisten ja oikeusistuimien osuus, jota ilman tällainen lapsia vahingoittava toiminta ei mitenkään voisi olla mahdollista. Onhan heidän jo olemassa olevien lakien mukaan asetettava lapsen etu etusijalle kaikissa päätöksissään - mutta näinhän ei juuri tapahdu, vaan päinvastoin tuetaan sitä osapuolta, joka aiheuttaa ongelmia.

Omakohtaisena esimerkkinä voin kertoa Espoon lastensuojelun ja poliisin toiminnasta, kun sain kiertoteitse tietää, että äitinsä luona asuva poikani on ollut tukehtumaisillaan - siis hengenvaarassa! KUKAAN ei ole tähän päivään mennessä nähnyt tarpeelliseksi informoida minua, lapsen isää ,MILLÄÄN tavoin! NELJÄÄN VUOTEEN!!! Entä, kun huolestuneena yritin saada edes poliisin kautta jotain tietoa asiasta ja ylipäätään lapsestani? (Ls:uun en enää tässä vaiheessa pystynyt luottamaan tippaakaan jo aiemmista syistä.)

Poliisi ensinnäkin KIELTÄYTYI kirjaamasta rikosilmoitustani todeten, että "Ei sitä voida tutkia, koska kyseessä on sosiaaliviranomainen." Minun oli pakko hämmästyneenä ihmetellä, että mikä se sellainen Jumalaa korkeampi instanssi on, jota poliisi ei voi tutkia?

Toiseksi, poliisi "rauhoitti" minua toteamalla: "Kyllä pojallanne on varmaankin kaikki hyvin - kun EI OLE ILMOITETTU, ETTÄ OLISI KUOLLUT." (Sanatarkka lainaus!) Todellakin rauhoitti...

Miten kuvittelette, että kukaan voi MITENKÄÄN luottaa tippaakaan viranomaisiin ja oikeuslaitokseen tällaisen jälkeen? Minä en ainakaan voi. Minä tein johtopäätökseni ja muutin ulkomaille. Tällaista mielivaltaa minä en siedä.
Kirsi-Marja Niinimaa (19.6.2013 10:25)
Todella toivon että nämä lait saadaan Suomeen. Lukuisat lapset kärsivät, ja tällä hetkellä viranomaiset eivät voi tehdä heidän hyväkseen yhtään mitään juuri lakien puuttumisen takia.

Yksi kommentoijista kysyi, olisiko puututtu (sosiaalitoimi) jos isä harjoittaisi vastaavaa. Tähän voin vastata omasta kokemuksesta että ei puutu. Isä saa, ollessaan huoltaja, aivan vapaasti vieraannuttaa lapsia äidistään ja estää tapaamiset ja kaiken yhteydenpidon, totaalisesti. Sosiaalitoimesta neuvotaan hakemaan apua käräjäoikeudesta, on neuvottu jopa kääntymään perheneuvolan ja poliisinkin puoleen, joista taas neuvotaan kääntymään sosiaalitoimen puoleen. Minulle on myös sanottu, että asiaa ei pidetä lastensuojeluasiana, eli lasten henkistä pahoinpitelyä ei tunnisteta/tunnusteta. Uskon, että moni taho isän ja lasten ympäristössä varmaankin pitää isää malli-isänä joka vaikuttaa huolehtivaiselta. Lasten kavereiden vanhemmat, päiväkotikavereiden vanhemmat, useimmat naapurit jne. eivät tiedä lainkaan miten lapset on eristetty sekä äidistään että koko äidin puoleisesta suvusta. Mielestäni ei voi olettaa, että pienten (tässä tapauksessa 6- ja 7-vuotiaiden) lasten tulisi osata oma-aloitteisesti pyytää apua ympärillä olevilta aikuisilta. Lapset kokevat konkreettisesti sen että heitä ei auta kukaan.

Tapaamisten täytäntöönpanojärjestelmä on kankea ja toimimaton. Uhkasakolla, riippumatta sen suuruudesta, ei ole kaikissa tapauksissa mitään merkitystä. Esim. ennestään velkaisen vanhemman käytettävissä oleviin varoihin sillä ei ole lainkaan vaikutusta.

Jos mikään viranomaistaho ei nopeasti reagoi lasten hätään vieraannuttamistilanteissa, on se yhtä kuin hiljainen hyväksyntä lasten kaltoinkohtelulle.
Virpi Rask (6.7.2013 00:11)
Täällä yksi isä vaahtoaa käsittääkseni meidän lapsestamme, jollei hänellä ole jotain toista lasta joka täyttää samat tunnusmerkit. Yli neljään vuoteen ei lapsen isä ole halunnut ottaa yhteyttä. Mistään tukehtumisvaarasta emme tiedä kumpikaan, ei minä eikä lapsi...jos on pelkoa lapsen hyvinvoinnista, kannattaisi mielestäni ottaa ensin yhteyttä lapseen tai sen läheiseen....kaikki ei ole poliisien kanssa tekemisissä.

Ja hei lapsi oikeasti haluaisi nähdä isänsä!
Järvenpäästä (7.8.2013 18:11)
Ajankohtainen ja polttava aihe. Pelkkää taistelua ollut tähän päivään asti vaikka erosta on jo kahdeksan vuotta. Viimeiset kaksi vuotta on ravattu turhaan jossain perheneuvolassa joka on aivan turha tällaisissa tapauksissa joissa kyseessä on henkinen väkivalta lasta kohtaan. Pojan soittamat itkupuhelut siitä mitä kotona äidin luona tapahtuu ja kuinka siellä kohdellaan, eivät mene kuuleviin korviin vaan "lässytetään" vaan että jospa siellä kotona yritettäisiin tehdä asioita toisin. Ja tähän kun äiti vastaa että nuo ei pidä paikkansa vaan lapsi keksii kaiken ym. selityksiä ja valheita niin asia on siinä eikä isää enempää kuunnella.

Pojan toisen luokan aikana asiat kärjistyivät edelleen. Isä saa puututtuaan ekan luokan tapahtumiin äidin sen verran varpasilleen, että suostuu vuoroviikko sopimukseen. Siitä lähtien kaikki äidin luona tapahtuneet asiat ovat vuoroviikko sopimuksen syytä. Koulu ilmoittaa kolmikanta keskustelussa selkeästi että kaikki on mennyt paremmin ainakin niillä viikoilla kun poika on isällään.

Tulee kevät ja itkupuhelut kärjistyvät entisestään ja poika käy puhumassa koulun kuraattorillekkin ettei enää jaksa että isää haukutaan äidin kotona koko ajan. Kuraattori ottaa isään yhteyttä ja ilmoittaa huolestuneisuutensa pojasta ja siitä mitä äidin luona tapahtuu. Äitienpäivänä isällä tulee mitta täyteen kun itkupuheluja tulee jo viisi päivässä ja poika kysyy isältä itkien että " koska sä teet tälle asialle jotain". Isä tekee lastensuojeilmoituksen ja ilmoituksen jättää suunnilleen samana ajankohtana myös nimetön henkilö jolle poika on avautunut.

Isä kutsutaan haastatteluun suhteellisen nopeasti ja annetaan aikaa yksi tunti kertoa asiasta. Isällä on mukanaan vihkollinen ylös kirjattuja itkupuheluja kellonaikoineen ja päivämäärineen sekä äidiltä tulleet uhkailut. Tunnissa ehtii kertoa näistä vain jäävuoren huipun.

Viranomaiset käyvät ensin äidin luona ja sen jälkeen tulevat isän luokse mutta isän luona puhuvat vain pojan kanssa ja ovat menossa uudestaan äidin luokse käymään jonka jälkeen ottavat yhteyttä koulun henkilökuntaan ja perheneuvolaan.
Tämän tehtyä isälle ilmoitetaan kun isä itse kyselee asian edistymisestä että "on siellä varmaan jotain tapahtunut". Viikon kuluttua kun isä on taas yhteydessä viranomaisiin tulleiden puhelujen ja poikaan kohdistuvan manipuloinnin takia niin ottavat yhteyttä äitiin kysyäkseen puheluista ja sen jälkeen lastensuojeluviranomainen ilmoittaakin ettei tässä nyt oikeastaan olekaan oikein mitään selkeätä mihin voisi puuttua ja vaatii isää perheneuvolaan tapaamiseen ja sopimaan äitin kanssa asiaa!! Eli lastensuojelu viranomaiset ovat kääntäneet tapauksen vanhempien väliseksi riidaksi äidin selittelyjen perusteella joissa isä on aina syyllinen, tietenkin.

Isä pohtii tapahtunutta koska asia ei kuulosta järkevältä näin, että viranomaisen kanta muuttuu yhden viikon aikana ja alkaa tutkimaan kaupungin sivuilta vaihtoehtoja sekä henkilöitä joille nämä asiat kuuluvat.
Isää löytää luettelon kaupungin lautakuntien jäsenistä josta löytää myös poikansa äidin. Asia alkaa valkenemaan. edes valitusta ei päätöksestä voi tehdä koska äiti on sosiaali ja terveyslautakunnan jäsen jonka kautta valitus kulkisi joka tapauksessa. Entä sitten lastensuojelu joka ei isän todisteluja enempää ota vastaan vaan ohjaa vaan perheneuvolaan tekemään sovintoa äidin kanssa.

Tämän esimerkin myötä isän luotto lastensuojelun ammattitaitoon ja puolueettomaan kohteluun edes lapsen parhaaksi on kadotettu ja ainoaksi vaihtoehdoksi jää käräjäoikeus jossa ilmeisesti taistellaan tuulimyllyjä vastaan koska tokihan kaupungin palveluksessa olevat työntekijät asettuvat lautakunnan jäsenen puolelle omaakin etua ajatellen.

Itkupuhelut jatkuvat ja isä on ilman kaupungin palveluja..





Linda Högander (30.6.2014 22:19)
Missä vaiheessa lakialoite on menossa? Vieraannuttaminen pitäisi kriminalisoida mahdollisimman pian.
Timo Lehtinen (14.10.2014 23:28)
Kuinkas tämä asia etenee? Onko esillä eduskuntavaalien kierroksella?
RSS