Puhe: Akaan vuosisadan yrittäjän -julkistamisjuhla 14.10.2017

Arvoisat yrittäjät, hyvät naiset ja herrat

Suomi viettää itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuotta. Oma sukupolveni on saanut nauttia itsenäisyyden kaikista eduista – vapaudesta, turvallisuudesta ja vauraudesta.

Jokainen sukupolvi toivoo lapsillensa parasta mahdollista tulevaisuutta. Olemme viime vuosikymmeninä tottuneet siihen, että aina seuraava sukupolvi menestyy edeltäjäänsä paremmin. Vapautta ja suvaitsevaisuutta on tullut lisää. Turvallisuutta ja luottamusta on pidetty yhteiskunnassamme lähes itsestäänselvyytenä. Vauraus on kasvanut sukupolvi toiselta.

Mummoni Impi syntyi 1914. Hänen miehensä Yrjö kaatui jatkosodassa Suomen itsenäisyyden puolesta taistellessaan. Mummo joutui lähtemään evakkoon talvisodan ja toistamiseen jatkosodan aikana. Sotien jälkeen hän viljeli pientä siirtotilaa ja hoiti lehmiä seitsemänä päivänä viikossa. Impi maksoi kovan hinnan Suomen itsenäisyydestä. Näitä kertomuksia meillä jokaisella on kerrottavana – niitä kannattaa myös kertoa ja siirtää tuleville sukupolville. Itsenäisyytemme rankkojen vuosien kautta meidän on helpompi arvostaa kaikkea sitä, mitä meillä nyt on.

1990-luvun lama katkaisi sotavuosista alkaneen hyvinvointiyhteiskunnan kehityksen. Turvallisuudentunne taloudellisessa mielessä kärsi takaiskun. Osa yrittäjistä läheisineen koki karun kohtalon valuuttalainojen, devalvaation ja kadonneen kysynnän myötä. Moni jaksoi sinnitellä työpäivää entisestään venyttäen ja pahimman yli taistellen. Laman yrittäjäsukupolvi taisteli lähes ylivoimaista vihollista vastaan.

Jokainen sukupolvi kohtaa omat haasteensa. Niiden selättäminen on sitä työtä, jota meidän on suomalaisina tehtävä. Vastuuta ei voi siirtää seuraavalle sukupolvelle tai toisille kansoille.

Suomi on noussut runsaassa sadassa vuodesta kehitysmaatasolta maailman kärkeen. Yrittäjät ovat siinä työssä vastuunsa kiitettävästi kantaneet. Välillä yrittäjien taakka on varmasti ollut suurempi kuin kohtuudella olisi voinut vaatia. Vastassa on ollut asenteellisesti vääristynyttä ilmapiiriä, kateutta ja suhdanteita.

Arvoisat kuulijat

Aivan viime vuosina fyysinen turvallisuudentunteemme on kokenut takaiskuja. Ääriajattelu, terrorismi ja vihapuhe ovat entistä lähempänä myös meitä suomalaisia. Runsas viikko sitten julkaistiin sisäministeriön kokoama ”Sisäisen turvallisuuden strategia.” Sen mukaan kansalaisten yhdenvertaisuus on Suomen voimavara ja yhteiskuntaa koossa pitävä voima. Polarisaatio on kuitenkin vaarassa syventyä. Syrjäytyminen ja huono-osaisuus uhkaavat kasautua. Pahimmillaan asuinalueet eriytyvät toisistaan – puhutaan segregaatiosta.

Suomi on yksi maailman tasa-arvoisimmista maista. Asuinalueiden välille ei tarvitse rakentaa muureja, koulujärjestelmä on kaikille sama mahdollistaen sosiaalisen nousun ja varusmiespalveluksessa lähes koko miespuolinen ikäpolvi kohtaa toisensa. Näin ei todellakaan ole kuin aivan harvoissa maailman maissa. Kun lisäksi huomioidaan toimiva oikeusjärjestelmä, vähäinen korruptio ja keskinäinen luottamus toisiimme ja viranomaisiin, voimme olla ylpeitä saavutuksistamme.

Eduskunnan hallinto- ja turvallisuusjaostossa minut pysähdytti viime vuonna Pekka Visurin analyysi Suomesta ja turvallisuudesta. Hänen mukaansa toisen maailmansodan jälkeen yhteenkään sisäisesti yhtenäiseen maahan ei ole hyökätty. Parasta turvallisuutta on kansa, joka on arvoiltaan ja tavoiltaan kohtuullisen yhtenäinen. Näitä arvoja ovat esimerkiksi yleinen peruskoulutus, lukutaito, sosiaaliturva ja hallinnon toimivuus. Ne kuulostavat itsestäänselvyyksiltä, mutta eivät ne ole syntyneet ilman työtä ja yrittämistä. Eivät ne myöskään pysy kunnossa ilman jatkuvaa ponnistelua – työtä ja yrittämistä. Kaikki hyvinvointi perustuu viimekädessä työhön. Yrittäjät tietävät sen meistä parhaiten.

Hyvät kuulijat

Viime viikkoina on keskusteltu lobbaamisesta. Kansanedustajia eduskunnassa tavanneiden henkilöiden nimet ja taustat on haluttu saada julkisiksi. Aluksi muistutan, että kaikissa yhteyksissä olen ollut avoimuuden kannattaja ja olen myös jatkossakin. On kuitenkin ymmärrettävä, että jossain menee raja avoimuuden ja yksityisyydensuojan välillä.

Keskustelu eduskunnan vierailijalistojen avaamisesta tuntuu olevan osittain juridista pohdiskelua ja joidenkin henkilöiden oman työuran pönkittämistä kuin aitoa ponnistelua avoimuuden lisäämiseksi. Epäasiallinen lobbaaminen sisältää painostusta tai lahjontaa tai jopa molempia. Tähän on puututtu esimerkiksi vaalilakia muuttamalla, joka säätelee vaalirahoitusta.

Tavallisten kansalaisten oikeutta tavata edustajaansa ilman julkisuutta ei pidä vaarantaa. Edustajakollega kertoi muutama viikko sitten tavanneensa henkilöitä, jotka ovat tulleet lapsena hyväksikäytetyiksi. Itse olen tavannut lukuisia henkilöitä, jotka ovat halunneet kertoa vainoamisesta, huoltokiusaamisesta ja vieraannuttamisesta. He ovat tavallisia suomalaisia, jotka haluavat oikeutta, mutteivat julkisuutta. Haluan kunnioittaa heidän mahdollisuuttaan tavata minut ilman julkaistua rekisteriä. Heillä pitää olla tilaisuus kertoa minulle näkemyksensä uudisteilla olevasta lapsenhuoltolaista. Ehkä selvitteillä oleva lobbausrekisteri mahdollistaa avoimuuden lisäämisen niin, ettei tavalliset kansalaiset joudu tahtomattamaan esille.

Valtiovarainministerinä ollessaan Sauli Niinistön kerrotaan kysyneen lobbariryhmältä: ”Haetteko oikeutta vai etuoikeutta?” Jossain menee se kohtuullisuuden ja tahdikkuuden raja, jossa asiallinen vaikuttaminen ja kommunikointi muuttuvat vastenmieliseksi oman edun tavoitteluksi. Siinä ei isänmaan etua paljon pohdita. Näitä ryhmiä olen myös saanut työssäni tavata – vierailu on järjestynyt eduskunnassa kerran, mutta ei enää toista kertaa.

Hyvät naiset ja herrat

Yrittäjäksi ryhtyminen ja yrittäjänä menestyminen edellyttävät tiettyjä luonteenpiirteitä. Kaikista ei siihen ole. Yrittäjät haluavat ottaa vastuuta, tarttua asioihin ja saada asioita toteutettua. Vahva läpivientikyky on yrittäjän luonteelle ominaista.

Yrittäjän on myös siedettävä epävarmuutta, painetta ja valitettavasti usein myös vähättelyä. Menestyvä yrittäjä pystyy erottamaan olennaisen epäolennaisesta ja keskittymään tärkeimpään. Luovuus on taitoa yhdistellä näennäisesti toisiinsa liittymättömiä asioita uudella, luovalla tavalla. Luovuus on yrittäjille ominaista. Kun toiset näkevät ongelmia, niin yrittäjä näkee piilevää kysyntää ja ratkaisuja.

Arvoisat yrittäjät

Yrittäjä kantaa vastuun omasta ja työntekijöidensä toimeentulosta. Isänmaa ei voi teiltä enempää kohtuudella pyytää.