Vastalause sivistysvaliokunnan mietintöön 25.2.2015

VASTALAUSE / PERUSTELUT

Aloitteen sisältö

Kansalaisaloitteen tavoitteena on, että hallitus ja eduskunta ryhtyisivät toimiin ruotsin kielen opiskelun muuttamiseksi vapaaehtoiseksi. Aloit­teessa esitetään kieli- ja koulutuspolitiikan ke­hittämistä niin, etteivät ruotsin kieltä opiskele­mattomat oppilaat joudu jatko-opintojen ja työu­ran suhteen epätasa-arvoiseen asemaan suhtees­sa ruotsia opiskeleviin.

Aloitteessa ehdotetaan, että julkiset palvelu­tehtävät on järjestettävä niin, että suomenkieli­nen voi ruotsia osaamatta toimia julkisissa tehtä­vissä ja ruotsinkieliset saavat hyvää palvelua niiltä, joiden kielitaito perustuu vapaaehtoiseen ruotsin opiskeluun.

Aloitteen merkityksestä

Kansalaisaloite on antanut mahdollisuuden kie­len opiskelua koskevaan keskusteluun. Aloite vahvistaa myös tavoitetta edistää ja tukea vapaa­ta kansalaistoimintaa, jossa eri väestöryhmät osallistuvat ja vaikuttavat aktiivisesti yhteiskun­nan kehittämiseen. Mahdollisuus nostaa käsitel­täväksi kansalaisten tärkeäksi katsomiaan asioi­ta täydentää näin osaltaan edustuksellista demo­kratiaa.

Me allekirjoittaneet sivistysvaliokunnan jäse­net kannatamme laajaa keskustelua ruotsin kie­len opiskelun velvoittavuudesta koko ikäluokal­le. Arvostamme kaksikielistä kulttuuriamme ja sen säilyttämistä saamelaisten oikeuksia unohta­matta. On perusteltua, että jokaisella on oikeus käyttää äidinkieltään varsinkin viranomaisten kanssa asioidessaan. Tämän oikeuden mahdol­listaminen ei kuitenkaan ole uhattuna, vaikka osa ikäluokasta ei opiskelisi ruotsia.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on to­dettu, että kansalaisista 75 prosenttia vastustaa velvoittavaa ruotsin kielen opiskelua. Kansalais­ten näkemyksen kuuleminen ja huomioiminen päätöksenteossa vahvistaa luottamusta avoi­meen kansalaisyhteiskuntaan. Olisi ollut valitet­tavaa, jos aloitteen olisi annettu raueta istunto­kauden loppumiseen ja aikapulaan vedoten. On todettava, että myös aloitteen tahtotilan vesittä­minen loisi päätöksenteosta ja hallinnosta yli­mielisen asenteen, joka voisi heikentää luotta­musta kansalaisaloitejärjestelmään ja edustuk­sellisuuteen laajemminkin.

Vastalauseen perustelut

Suuri osa suomenkielisistä ei tule elämänsä ai­kana tarvitsemaan ruotsin kieltä ammatissaan eikä ruotsin opiskelun tulokset vastaa siihen käytettyä usean vuoden opiskeluaikaa. Ruotsin kielen velvoittavalla opiskelulla ei ole saavutet­tu sellaista laajaa kaksikielisyyttä, jota on toi­vottu.

Perustuslain 17 §:n lähtökohtana on kaikkien kieliryhmien oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Tästä perussäännöstä ei ole johdettavissa suoranaista ja välitöntä velvoi­tetta sille, että toisen kansalliskielen olisi oltava jokaiselle pakollinen oppiaine perusopetukses­sa.

Ruotsin kielen valinnaisuus mahdollistaisi laajemman kielitarjonnan. Ihmisten oppimisky­ky ei rajoita lukumäärältään useiden kielien opiskelua. On kuitenkin huomioitava, että kiel­ten opiskeluun on käytettävissä rajallinen määrä opiskelutunteja. Lisäksi on hyväksyttävä se ko­kemusperäinen totuus, että opiskelijoilla on aina hyvin erilaisia motiiveja. Velvoittavuus ja heik­ko motivaatio aineen opiskeluun ovat tulokselli­sen opiskelun kannalta huonoja lähtökohtia.

Kielet eivät ole universaaleja oppiaineita ku­ten esimerkiksi matematiikka. Hyvään yleissi­vistykseen kuuluu myös laaja kieliosaaminen, mutta valittavien kielien osalta on hyväksyttävä nykyistä laajempi ja suvaitsevaisempi lähesty­mistapa. Suomalaisen yhteiskunta, talouselämä ja kulttuuri ovat mosaiikkimaisempia kuin 1960-luvun lopun yhteiskunta. Haluttomuus ja kyvyt­tömyys hyväksyä ja mukauta ympäristön muu­toksiin on mille tahansa valtiolle strategisesti huono valinta.

Käsiteltävänä oleva kansalaisaloite ei sinäl­lään luo riittävää pohjaa asiasta päättämiselle yksityiskohtaisine lakimuutoksineen. Tarvit­semme laajapohjaisen kielipoliittisen selvityk­sen, jossa ennakkoluulottomasti arvioidaan to­delliset mahdollisuudet ja tarpeet sallia laajempi valinnanvapaus myös kieliopinnoissa.

Kannatamme sellaisen lainsäädännön laati­mista, joka mahdollistaisi alueelliset ja opiskeli­jan omaan valintaan perustuvat kokeilut. Toisen kansalliskielen valinnaisuudella lisättäisiin mahdollisuuksia vastata yhteiskunnallisiin ja elinkeinoelämän kielellisiin haasteisiin. Kokei­lut antaisivat osaltaan arvokasta tietoa ja perus­teita edellä esitetylle laajalle kielipoliittiselle selvitykselle. Kokeilun avulla voitaisiin lisätä juuri sellaisten kielten opiskelua, joista on nuo­relle alueen elinkeinoelämän tarpeista arvioiden todellista hyötyä muun muassa työllistymisessä.

Kirjoitti: Pauli Kiuru