HS: Poliisien määrä ja riski omankädenoikeudesta 22.6.2016
Poliisien määrän vähentäminen lisää riskiä omankädenoikeudesta
Poliisit osoittivat mieltään marraskuussa 2014. Helsingin Senaatintorille päättyneeseen marssiin otti osaa n. 1 000 poliisia. ”Meitä on liian vähän” –kampanjalla nostettiin keskusteluun sisäinen turvallisuus ja poliisien määrä. Olimme mukana seuraamassa tapahtumaa.
Vuonna 2010 poliisien määrä oli 7 875, mutta viisi vuotta myöhemmin eli 2015 enää 7 250. Julkisen talouden suunnitelman mukaisesti edetessä määrä laskisi jopa 6 400 henkilöön muutaman vuoden päästä. Ongelma on huomattu, ja valtioneuvoston sisäisen turvallisuuden selonteossa poliisien määrä luvataan vakiinnuttaa 7 000 poliisin tasolle. Sitä voidaan pitää aivan ehdottamana alarajana. Suomessa on asukaslukuun suhteutettuna vähiten poliiseja koko Euroopassa.
Ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden toimintaympäristö on muuttunut nopeasti viime vuosina. Suomalaisten kokema turvallisuudentunne on edelleen korkea, mutta tutkimusten mukaan tunne turvattomuudesta on kasvanut viimeisten vuosien aikana. Kansainvälinen terrorismi ja rikollisuus, turvapaikanhakijat ja kyberuhat näkyvät tuloksissa. Järjestäytyneisiin rikollisryhmiin arvioidaan Suomessa kuuluvan noin 1 000 jäsentä. Kansalaiset odottavat oikeutetusti poliisien näkymistä katukuvassa, hälytyksien nopeaa hoitamista sekä rikosten tuloksekasta tutkimista.
Toimintaympäristön muuttuminen edellyttää, että poliisin työn tukena on ajan tarpeita vastaava lainsäädäntö. Muutostarpeita on seurattava ja tarvittavat lakimuutokset on tehtävä viivyttelemättä. Valtiovarainvaliokunnassa ja sen hallinto- ja turvallisuusjaostossa olemme kiinnittäneet huomiota akuuttiin poliisien määrään liittyvään rahoitustarpeeseen.
Sisäistä turvallisuutta ei luonnollisesti hoideta vain poliisin, hätäkeskuslaitoksen, rajavartiolaitoksen, pelastustoimen, syyttäjänvirastojen, tuomioistuimien ja tullin määrärahoilla. Kansalaisten todelliseen ja koettuun turvallisuuteen vaikuttavat esimerkiksi työllisyystilanne, tuloerot, koulutus, korruptoitumattomuus, alkoholi- ja päihdetilanne, sanavapaus, tiedotusvälineiden riippumattomuus sekä sosiaali- ja terveystoimen sujuvuus. Jotta tästä kaikesta selvitään kunnialla, on myös maan talouden oltava kunnossa.
Poliisit tekevät vaativaa työtään paineenkin alla sitoutuneesti ja korkealla moraalilla. Luottamus poliisin on kansalaisten keskuudessa edelleen poikkeuksellisen korkealla kansainvälisesti verrattuna. Esimerkiksi rikosten selvittämisprosentit kestävät kansainvälisen tarkastelun. Poliisien määrän supistuminen, hälytysaikojen huononeminen ja näkyvän valvonnan väheneminen ovat riskejä, joita ei kannata ottaa. Turvallisuus on ihmisille yksi tärkeimmistä perustarpeista.
Luottamuksen kärsiessä apua ei edes haeta tai sitä haetaan viranomaisten sijasta omankädenoikeudella, epämääräisiltä turvallisuuspartioilta tai turvallisuusalan yrityksiltä. Menetettyä luottamusta on vaikea myöhemmin palauttaa. Kysymys on myös poliisien työturvallisuudesta, kansalaisten oikeusturvasta ja yhdenvertaisesta asemasta sekä yhteiskuntajärjestyksen säilymisestä.
Julkaistu: Aamulehti 21.6.2016, Helsingin Sanomat 22.6.2016 Etelä-Suomen Sanomat 22.6.2016
Pauli Kiuru (kok)
Kansanedustaja
Kalle Jokinen (kok)
Kansanedustaja