Mielipide: AL 13.1.2016

Naisilta ei pidä riistää turvallisuudentunnetta

Lähes hallitsemattoman maahanmuuton vaikutukset Euroopassa ja Suomessa ovat saamassa odotettuja ja valitettavia piirteitä. Liian nopeat muutokset ovat harvoin eduksi. Alkuinnostus ja auttamishalu ovat muuttuneet epävarmuudeksi, peloksi ja väkivallaksi.

Suomalainen media kauhisteli syksyllä lahtelaisen Ku Klux Klan –häirikön vaikutuksia Suomen maineelle. Uudenvuoden tapahtumista Helsingissä on uutisoitu Saksan tapausten rinnalla ainakin Australiassa, Isossa Britanniassa ja Espanjassa. Senaatintorin ja asematunnelin tapahtuminen seurauksista maamme maineelle ei ole Suomessa kirjoitettu. Mainekeskustelumme oli löysää, mutta löysää ja tarkoitushakuista on ollut myös näkökulmien valinta.

Presidentti Niinistö kehotti uudenvuodenpuheessaan viranomaisia kertomaan avoimesti teoista ja niiden seurauksista, koska se hillitsee tunnekuohuja ja leikkaa siivet rajuimmilta huhuilta.  Myös median tehtävä on kertoa avoimesti teoista ja niiden seurauksista. Muuttoaallon alkukuukausina uutisointi oli pidättyvää. Kansalaiset eivät odota medialta epämiellyttävien asioiden kaunistelua ja peittelyä, vaikka toimituksien tavoite oli ymmärrettävä.

Joukkoahdistelut ja katupartiot eivät sovi suomalaiseen turvallisuuskäsitykseen. Jos kehitystä ei saada heti pysäytettyä, on vuoden päästä myöhäistä. Poliisien määrän vähentäminen on tässä tilanteessa vastuutonta. Todellisia turvapaikanhakijoita on auttamiskykymme rajoissa autettava. Henkilöt, jotka omien sanojensa mukaan pakenevat kotimaidensa väkivaltaa, mutta tuovat tullessaan Suomeen uusia väkivallan muotoja, on karkotettava maastamme.

Suomalaisilta naisilta ei pidä riistää sitä turvallisuudentunnetta, jota heillä ei ole ollut riittävästi aikaisemminkaan. Naisten asema on monissa maissa hyvin erilainen Suomeen verrattuna. On epärealistista kuvitella, että muutaman tunnin tapa- tai sääntökoulutuksella muutettaisiin niitä käyttäytymisnormeja, jotka ihmiset ovat omaksuneet omassa maassaan, kulttuurissaan ja uskonnossaan. Naiivin suvaitsevaisuuden sijasta tarvitaan nyt realismia. Suomen tulisi kohdistaa apunsa erityisesti vainotuille kristityille, koska heidän kotouttaminen suomalaiseen yhteiskuntaan on luontevinta.

Pauli Kiuru (kok.)
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan hallinto- ja turvallisuusjaoston jäsen

Julkaistu: Aamulehti 13.1.2016

Aamulehden pyytämää tarkennusta (13.1.2016):

Pakolaisia ja turvapaikanhakijoita riittää kaikille maille, jotka ovat heitä valmiita vastaanottamaan.

YK:n arvion mukaan maailman pakolaisten määrä on 60 miljoonaa. Jos heidät jaettaisiin tasan maailman 200 valtioon, tulisi jokaisen maan vastaanottaa 300 000 ihmistä.

Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanottamisessa kannattaisi parantaa kansainvälistä työnjakoa. Lähtö- ja vastaanottajamaiden olisi hyvä olla mahdollisimman samankaltaiset. Muuttujia voivat olla kieli, uskonto, historia, ilmasto jne.

Kristityt ovat vainottu vähemmistö useassa maassa. Aamulehti kirjoitti (AL 11.1.): ”Human Rights –järjestön raportissa kerrotaan kristittyjen olevan maailman vainotuin uskonnollinen ryhmä.” Islamilaiset maat tuntevat varmasti suurempaa lojaalisuutta muslimeja kohtaan. Samalla tavalla kristittyjen maiden tulisi tuntea suurempaa lojaalisuutta kristittyjä kohtaan. Autettavat eivät lopu kesken. Suomen vastuu maailman vainotuimman uskonnollisen ryhmän auttamisesta ei voi olla pienempi kuin vastuu esimerkiksi Syyrian, Afganistanin tai Irakin tilanteesta.

Nopea kotoutuminen on kaikkien etu, sekä maahanmuuttajien että  kantaväestön. On todennäköisempää, että arvopohjan erilaisuudet hidastavat kotoutumista ja aiheuttavat ongelmia, myös maahanmuuttajille itselleen. Muutaman tunnin tapa- ja sääntökoulutuksella ei muuteta esimerkiksi meille vierasta tapaa suhtautua korruptioon tai naisten asemaan.

Japani on perinteisesti noudattanut pidättyväistä maahanmuuttopolitiikkaa. Maan väestörakenne on haastava. Väestö vanhenee ja väkiluku laskee. Siitä huolimatta rajoja ei ole avattu laajamittaiselle maa­hanmuutolle. Australia on ottanut hyvin tiukan linjan rajavalvonnassaan. Oppia kannattaa hakea avoimesti kaikista ilmansuunnista – ei vain Ranskasta ja Saksasta. Kaaokseen ajautunut tilanne ei ole kenenkään etu. Sen joutuu jo liittokansleri Angela Merkelkin tunnustamaan.