Maahanmuuttoon realismia

- riskejä ja mahdollisuuksia

Väestörakenteen muutos on Suomessa Euroopan nopeinta. Nuoremman väestön määrä pienenee, kun taas erityisen nopeasti kasvaa 80 vuotta täyttäneen väestön määrä. Kansantalous on koetuksella. Voimme pidentää esimerkiksi työviikkoa, siirtää juhlapyhiä, korottaa eläkeikää tai lisätä maahanmuuttoa.

Maahanmuutto jakaantuu epätasaisesti Suomen eri alueille. Pääkaupunkiseudulla joka kymmenes asu­kas on maahanmuuttajataustainen. Ongelmana on kuitenkin kotouttaminen ja kotoutuminen. Esimerkiksi maahanmuuttajien työttömyysaste on kolminkertainen ja maahanmuuttajanuorten syrjäytymisriski on jopa viisinkertainen kantaväestöön verrattuna. Ilman opiskelu- tai työpaikkaa kielen oppiminen on hi­taampaa.

Tukholman Husbyn lähiön mellakat 2013 ja Pariisin vuoden 2005 väkivallanteot ovat varoitta­via esimerkkejä maahanmuuttopolitiikan virheistä. Segregaatio eli asuinalueiden sosiaalinen eriytyminen on jo nähtävissä esimerkiksi Itä-Helsingissä.

Maahanmuuttajat eivät ole reserviä, joka voidaan palauttaa takaisin lähtömaihinsa työvoiman kysyntä­huipun jälkeen. Heitä on kohdeltava tasa-arvoisesti kantaväestön kanssa kaikissa tilanteissa.

Maahanmuuttoon liittyy mahdollisuuksia, mutta myös riskejä. Palkkatyötä on painotettu maahanmuuttajien integroimisessa suomalaiseen yhteiskuntaan. Yrittäjyyden tukeminen on jäänyt liian vähälle. Uuteen yhteiskuntaan tuleva on valmiimpi ottamaan riskejä, koska menetettävää on monella kovin vähän. Frankfurtissa yli puolet kaikista start-up yrityksistä on maahanmuuttajayrittäjien perustamia.

Japani on perinteisesti noudattanut pidättyväistä maahanmuuttopolitiikkaa. Maan väestörakenne on haastava. Väestö vanhenee ja väkiluku laskee. Siitä huolimatta rajoja ei ole avattu laajamittaiselle maa­hanmuutolle. Ehkä meidän olisi syytä tutustua myös japanilaisten tekemiin ratkaisuihin ja niiden perus­teluihin. Oppia kannattaa hakea avoimesti kaikista ilmansuunnista.

Lisään vielä oman epäilykseni Suomen odotettavissa olevasta työvoimapulasta. Samaa mantraa kerrottiin suomalaisille 1980-luvun lopulla. 1994 työttömiä oli puoli miljoonaa.

Siksi korostan: ”Maahanmuuttoon realismia.”