EDUSKUNTAPUHE: Tiedusteluvalvonta toimii, oikeuksia ei loukata (2.9.2025)
Arvoisa herra puhemies
Tiedustelutoiminnan tarkoituksena on tukea ylimmän valtiojohdon ulko- ja turvallisuuspoliittista päätöksentekoa tietoja hankkimalla ja analyysejä tekemällä. Tiedustelun kohteena voi olla kansallista turvallisuutta uhkaava toiminta, joka voi kohdistua valtion ulkoiseen tai sisäiseen turvallisuuteen.
Tiedustelulainsäädäntömme tuli voimaan vuonna 2019. Ilman mahdollistavaa lainsäädäntöä tiedusteluviranomaiset eivät voisi harjoittaa tehtäviänsä kiitettävästi. Olimme pitkään pahasti jäljessä muihin maihin verrattuna.
”Turvallisuustilanteen muuttuminen on kasvattanut tiedustelutoiminnan sekä kansainvälisen tiedusteluyhteistyön merkitystä”, toteaa tiedusteluvalvontavaltuutettu Kimmo Hakonen kertomuksensa johdannossa.
Samalla totean itse, että Nato-jäsenyytemme on tuonut myös oman ulottuvuutensa tiedusteluyhteistyölle lisäten samalla valvonnan haasteita.
Arvoisa puhemies
Tiedusteluun liittyy perus- ja ihmisoikeusnäkökulmia. Kansalaisten on voitava luottaa siihen, ettei heidän yksityisyyttään loukata ja että annettuja viranomaisoikeuksia käytetään kurinalaisesti laissa tarkoitetulla tavalla.
Siksi tiedustelutoiminnan laillisuuden, asianmukaisuuden ja tarkoituksenmukaisuuden valvonta on tiukkaa ja moniportaista. Tiedusteluvalvontavaltuutetulla, oikeusasiamiehellä, oikeuskanslerilla, Helsingin käräjäoikeudella, tietosuojavaltuutetulla, sisäministeriöllä, suojelupoliisilla, puolustusministeriöllä sekä Pääesikunnalla on oma tärkeä roolinsa. Tiedusteluvalvontavaliokunta vastaa parlamentaarisesta valvonnasta.
Olen ollut tiedusteluvalvontavaliokunnan jäsen sen perustamisesta lähtien vuodesta 2019 alkaen ja varapuheenjohtaja vuodesta 2023.
Valiokunnan vuosittaisista mietinnöistä on luettavissa, että tiedustelukulttuurimme on lainsäädäntöämme kunnioittavaa, ammattitaitoista ja oikeusvaltiolle ominaista. Kansalaisten perus- ja ihmisoikeuksia ei loukata. Tähän on pyrittävä tinkimättömästi myös jatkossa.
Arvoisa puhemies
Helsingin Sanomat ja Aamulehti uutisoivat elokuussa suojelupoliisin ja Puolustusvoimien tiedusteluvaltuuksien käytössä paljastuneesta mahdollisesta ongelmasta. Uutisen mukaan kohdehenkilöille ei ilmoiteta salaisten menetelmien käytöstä siten kuin lainsäätäjä on tarkoittanut. Lähteenä oli käytetty oikeusasiamies Petri Jääskeläisen haastattelua.
Tiedustelulakien lähtökohtana on, että tiedustelumenetelmän käytöstä ilmoitetaan mahdollisimman pian asianosaiselle tiedustelun loputtua tai ainakin viimeistään vuoden kuluessa sen päättymisestä.
Oikeusasiamies Jääskeläinen havaitsi uutisen mukaan ongelmia nimenomaan siinä, että Helsingin käräjäoikeus myönsi säännöllisesti supolle ja Puolustusvoimille luvan, ettei niiden tarvitse ilmoittaa kohteelle salaisen tiedustelumenetelmän käytöstä. Oikeusasiamies nosti esille, että ilmoittamatta jättämisen tulisi olla poikkeus, ei pääsääntö.
On kuitenkin hyvä huomata, ettei tiedustelumenetelmän käytöstä ole velvollisuutta ilmoittaa käytön kohteelle, jos kohteena on ollut valtiollinen toimija.
Eduskunnan oikeusasiamiehen ja valtioneuvoston oikeuskanslerin säädettyihin tehtäviin kuuluu valvoa, että tuomioistuimet noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Riippumattoman tuomioistuimen lainkäyttötoiminnan valvonta ei kuulu eduskunnan tiedusteluvalvontavaliokunnan tehtäviin.
Tiedustelun kohteille ilmoittamatta jättäminen tehdystä tiedustelusta ei merkitse, että tuomioistuin olisi ylittänyt harkintavaltansa rajoja.
Tuomioistuin voi päättää lykätä ilmoitusvelvollisuutta tai ilmoitus saadaan tuomioistuimen päätöksellä jättää jopa kokonaan tekemättä, jos se on välttämätöntä maanpuolustuksen kannalta kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi taikka hengen tai terveyden varjelemiseksi. Turvallisuustilanne on nyt hyvin erilainen kuin 2019 tiedustelulakien tullessa voimaan.
Puhemies
Tiedusteluvalvontavaliokunnassa kuulemme joka tapauksessa syksyn aikana esimerkiksi oikeusasiamiestä, oikeuskansleria, tiedusteluvalvontavaltuutettua, Helsingin käräjäoikeuden edustajia sekä tiedusteluviranomaisia ministeriöistä, suojelupoliisista ja Pääesikunnasta.
Oikeusasiamiehen huomiot ja aiheen ympärillä käyty keskustelu osoittavat, että valvonta toimii suunnitellulla tavalla. Journalismilla on kokonaisuudessa oma tärkeä roolinsa.
