Liikkumattomuus on nyky-Suomen kovimpia yhteiskunnallisia haasteita

Aamulehden mielipideosastossa on pohdittu suomalaisen urheilun tilaa ja tulevaisuutta. Suomessa on noin 9 000 liikunta- ja urheiluseuraa. Yli miljoona suomalaista osallistuu seurojen ja järjestöjen liikuntatoimintaan. HJK:n ja Barcelonan välistä ystävyysottelua seurasi Olympiastadionilla yli 40 000 katsojaa. Presidentti Niinistö osallistui Valkeakosken Hakan järjestämään paneeliin seuratoiminnasta ja yhteisöllisyydestä. Liikunta ja urheilu ovat osa suomalaista identiteettiä.

Yhteiskuntamme tarjoaa liikunnalle monipuoliset edellytykset. Suomessa on noin 30 000 liikuntapaikkaa, ja esimerkiksi Tampereella virkistysalueita on lähes 132 neliömetriä asukasta kohden. Retkeilystä ja vaeltamisesta kiinnostuneille on tarjolla 500 autiotuvan verkosto. Käyttäjilleen veloituksettomat tuvat ovat ainutlaatuisia kansainvälisessä vertailussa.

Urheilun valtiolta saama tuki on kasvanut. Vuonna 2006 jaossa oli reilut 99 miljoonaa euroa. Viime vuosina summa on ollut 150 miljoonan tasolla, kiitos kasvaneiden veikkausvoittovoittovarojen. Kansainvälistä menestystä ei voi ostaa kuitenkaan rahalla. Lasten ja nuorten liikkumattomuus on suurin este arvokisamitalien voittamiselle.

Huippu-urheilumme menestys on taantunut itsenäisyytemme alun vuosikymmenistä. Mukaan on tullut kymmeniä uusia maita, ja lajien tarjonta on ylitsevuotavaa. Perinteisten lajien arvokisamenestys on tärkeää, mutta suomalaisen liikuntapolitiikan pääpainon tulee olla koko kansan liikuttamisessa. Liikunta lisää yhteisöllisyyttä, edistää kansanterveyttä ja pienentää terveydenhoitokuluja.

Ongelmallista on, että liikuntaharrastus on polarisoitunut. Kaikille lapsille ja nuorille liikkuminen ei ole enää itsestään selvä osa elämää. Eläkeikää lähestyvistä liikkuu suositusten mukaisesti enää muutama prosentti ikäryhmästä. Riittävä fyysinen aktiivisuus on tärkeimpiä eläkeikäisten toimintakykyä ylläpitäviä tekijöitä. WHO:n arvion mukaan liikkumattomuus on neljänneksi tärkein riskitekijä elintapasairauksiin ja niistä aiheutuneisiin kuolemantapauksiin.

Valtio, kunnat ja urheiluseurat mahdollistavat ulkoilulle, liikunnalle ja huippu-urheilulle edellytykset. Ratkaisut tehdään silti kodeissa. Vanhempien ja huoltajien esimerkkiä ei voi liikaa korostaa. Perheissä voidaan esimerkiksi päättää, että yhtenä päivä viikossa ei katsella televisiota tai surffailla verkossa. Yhtäjaksoisen istuminen korvataan sopivalla liikunnalla.
 

Pauli Kiuru
Leena Harkimo


Julkaistu Aamulehdessä 17.8.2014