Puhe: "Lex mallat" - tapon syyteoikeus ei saa vanhentua

Arvoisa herra puhemies

Nokialaisen Markku Mallatin elämä päättyi henkirikokseen vuonna 1996. Poliisi tutki tapausta tappona. Ratkaisevaa läpimurtoa ei kuitenkaan 1990 -luvulla saavutettu.

Asia otettiin uudestaan tarkempaan selvittelyyn 2013. Tapon syyteoikeus vanhentuu 20 vuodessa, joten vielä oli mahdollisuus yrittää. Tutkintaa jatkettiin viimeiseen päivään asti. Huhtikuun alussa tänä vuonna työ lopetettiin. Oikeus syyttää taposta vanhentui. Laki suojeli tappajaa. Se ei mahdu suomalaiseen oikeustajuun.

Tämän täytyi olla valtaisa pettymys omaisille, mutta myös poliisille. Se herätti oikeutettua hämmennystä myös kansalaisissa. Tappaja on vapaa, eikä mikään näyttö asiaa enää muuksi muuta.

Lakialoite - "lex mallat" - on lyhyt ja ytimekäs. Muutosta esitetään rikoslain 8 luvun 1 pykälään, johon lisättäisiin uusi momentti. Se kuuluu seuraavasti: "Kuitenkaan oikeus syyttää taposta ei vanhennu."

Muutos ei aiheuttaisi valtiolle sanottavaa lisäkulua. Rikollispiireille se lähettäisi kuitenkin selkeän viestin - poliisi on perässäsi koko loppuelämäsi ajan. Näinhän asia on jo nyt murhien osalta.

Poliisille lakimuutos antaisi jatkossa mahdollisuuden ratkaista tappo vaikka 25 vuoden jälkeen - omaisille puolestaan toivoa ja parhaimmillaan henkisen rauhan. Myös Ruotsissa lainsäädäntöä on muutettu niin, ettei murhan eikä tapon syyteoikeus vanhennu.

Teknisen tutkinnan menetelmät ovat kehittyneet viime vuosikymmeninä, ja tulevaisuuden menetelmiä on mahdotonta edes ennustaa. Lain tulee seurata tai jopa ennakoida tulevia muutoksia.

"Lex mallatissa" ei esitetä muutoksia rangaistusasteikkoihin tai muihin rikosoikeudellisiin vanhentumistyyppeihin, kuten rangaistuksen täytäntöönpano-oikeuteen. Mikään ei luonnollisesti estä lakivaliokuntaa halutessaan tarkastelemasta myös muiden rikosten syyteaikojen vanhentumisaikoja.

Media nosti Mallatin tapauksen esille. Viesti välittyi eduskuntaan. Oli meidän vuoromme toimia. 162 edustajaa allekirjoitti aloitteen. Se on suurin määrä sitten vuoden 2005. Kiitos kaikille työhön osallistuneille.