Suomi on tehnyt parhaansa rauhan ja keskinäisen luottamuksen ylläpitämiseksi ja parantamiseksi kaikkien naapurivaltioiden kanssa sekä jokaiseen ilmansuuntaan. Ruotsin ja Norjan kanssa rajat ovat käytännössä auki ja luottamus on vahvaa.

Viime päivien tapahtumat osoittavat, että Venäjän kanssa luottamusta ei enää ole. Suomen, Euroopan ja koko maailman turvallisuuskäsitys on muuttunut. Elämme maailmanhistorian käännekohtaa, jonka lopputulos on vielä sumea.

Historian ja yhteiskuntaopin opettajan koulutuksen saaneena olen todistanut omana koulu- ja opiskeluaikanani 1970- ja 1980-luvuilla opetuksen vääristymiä. Sitä voi kutsua suomettumiseksi ja kollektiiviseksi valheeksi. Esimerkiksi Baltian maiden tilanteesta ja historiasta sukupolveni sai värittyneen kuvan. Jopa yliopisto-opinnoissani ilmiö oli selvä. Oli asioita, jotka haluttiin jättää mainitsematta tai ne kerrottiin historiaa ja todellisuutta vääristävässä valossa.

Tiedotusvälineissä meille kerrottiin YYA-sopimuksesta – ystävyydestä ja yhteistoiminnasta sekä keskinäisestä avunannosta. Sopimus oli olemassa, mutta siihen liitetty arvolataus oli vääristynyt. Radiosta saimme kuunnella ohjelmaa ”Näin naapurissa”. Valtaosa sotaa nähneestä ja kokeneesta sukupolvesta ei näitä tarinoita uskonut, mutta omalle sukupolvelleni viesti meni jo paremmin läpi.

Neuvostoliiton romahdettua uskoin itsekin ajatukseen, että Venäjä demokratisoituisi. Uskoin, että kansainvälinen kauppa ja vuorovaikutus yhdistäisivät idän ja lännen intressit. Kylmän sodan resurssien haaskauksesta päästäisin tilanteeseen, jossa jokainen maa voi pyrkiä kasvattamaan hyvinvointiaan rauhan ja luottamuksen ilmapiirissä. Naiiviuteni ei kestänyt pitkään.

Venäjän asenne on valitettava. Vaikutusvalta ja hyvinvointi eivät kasva sodilla ja maa-alueita valloittamalla. Putinin hyökkäys rikkoi veljeskansan luottamuksen sukupolvien ajaksi. Ukrainalaisten ohella suurimpia kärsijöitä ovat venäläiset itse. Venäjän korruptoitunut hallinto Putinin johdolla tuhoaa tulevaisuudennäkymät ja kansalaisten edellytykset hyvinvointinsa parantamiseen.

Turvallisuustilanne Euroopassa on muuttunut. Valitettavasti myös Suomessa koemme Venäjän sotilaallisen uhan lisääntymisen. Kansainvälisessä politiikassa ei kannata jäädä yksin.  Parasta olisi, että Suomi ja Ruotsi hakisivat Nato-jäsenyyttä yhtä aikaa. Turvallisuussyistä ajatus kansanäänestystä on valitettavasti rajattava vaihtoehdoista pois.

Pauli Kiuru (kok)
Kansanedustaja, tiedusteluvalvontavaliokunnan jäsen