Suomalaisen urheilun legendaarinen vaikuttaja Seppo ”Nitti” Nuuttila nukkui pois. Nitti oli valmentajani 13 vuotta. Se on poikkeuksellisen pitkä valmennussuhde.

Valmentajana Nitti oli avoin vaikutteille. Hän haki rohkeasti yhteistyötä laji- ja maarajat ylittäen. Se osoitti itseluottamusta ja näkemyksellisyyttä. Epävarma valmentaja pelkää näyttää omat ammatilliset puutteensa.

Vahvan valmennuksellisen identiteetin omistava valmentaja tuntee vahvuutensa, mutta uskaltaa paljastaa myös tiedolliset puutteensa. Uutta opitaan avoimessa vuorovaikutuksessa. Se on rohkeutta, joka vie eteenpäin myös urheilussa.

Vaikutteita on haettava ulkomailta. Samoihin tuloksiin voidaan päästä erilaisilla painotuksilla. Oma tekeminen ei ole ainoa vaihtoehto. Jokaisesta lajista ja maasta löytyy ratkaisuja, jotka haastavat omaa valmennusfilosofiaa.

Nitin vaikutuksesta kunnioitukseni kasvoi eri maiden ja lajien valmennukseen. Se vei myös minua urheilijana eteenpäin. Arvopohjamme oli yhteinen.

Karismaattinen valmentaja on myönteisellä tavalla varma

Valmentaminen on yhteistyötä ja johtamista – nimenomaan tässä järjestyksessä. Järjestyksen muuttaminen toiseksi ei toimi ainakaan 13:a vuotta. Johtajan pitää kuunnella, näyttää suunta sekä olla tukena. Johtamista voi toki kokeilla vain vallan ulkoisilla ominaisuuksilla. Sellaisessa suhteessa en olisi viihtynyt.

Pohjalla on luottamus. Sen on toimittava. Luottamusta joka on tai ei ole. Nitin kanssa luottamus toimi – asiaa ei tarvinnut edes miettiä. Johtajuuteen liittyy myös karisma. Karismaattinen ihminen on myönteisellä tavalla itsestään varma, ja hän uskaltaa olla oma itsensä esittämättä mitään roolia.

Valmentaja tarvitsee esimiestaitoja ja valmennettava alaistaitoja, vaikka tällainen hierarkkinen ajattelu ei ole yhteistyölle luonnikkain lähestymistapa. Valmentajalla on kuitenkin oikeus luottaa, että urheilija tekee asiat sovitusti mutkia oikomatta. Luottamuksen pitää toimia molempiin suuntiin. Meidän luottamuksemme kesti koko urani ajan.

Huumori aina mukana

Nitti oli erinomainen tarinankertoja. Huumori ja tilannekomiikka olivat aina läsnä. Joskus se lähenteli raadollista sarkasmia. ”Kelihän on mitä parhain”, oli yksi lausahduksista, jonka sain monta kertaa kuulla erityisesti tilanteissa, joissa olisin haaveillut sään tuomasta helpotuksesta päivän harjoitukseen. Jos Nitti havaitsi tilanteessa epäröintiä, niin seuraavaksi hän tokaisi: ”Sääli on sairautta, varsinkin itsesääli.”

Urheilu on kovaa. Huippu-urheilu on erityisen kovaa. Kovimmat harjoitukset tehtiin kilpailunomaisesti ja niin, että meno oli ajoittain rankempaa kuin itse kilpailuissa. Rajojen siirtäminen tekee pahaa. Nitti osasi rakentaa tilanteet niin, että rajat ylitettiin. Jokainen kuitenkin ymmärsi, mihin pyrittiin ja miksi tehtiin kuten tehtiin.

Vielä tavataan

Nitti – olet siirtynyt uuteen ympäristöön. Kiitos menneistä vuosista. En tiedä, mitä valmentajien taivaassa tapahtuu. Toivon kuitenkin, että vielä tapaamme. Tavatessamme saatat aluksi sanoa, että kelihän on mitä parhain. Ehkä itse vastaan lyhyesti: Nitti – ota aika.